Tulossa

Hätkähdyttävä selonteko Suomen kuuluisimmasta murhamysteeristä Kyllikki jatkoi matkaa Lammaskorven ahteesta eteenpäin. Pohjan kruunu -polkupyörän komea hirvilogo välkehti kevätyössä, ja tytön vahvat sääret polkivat vinhaa vauhtia eteenpäin...

”Missä on Leo?” Helmikuun viima vinkuu pienen maalaistalon nurkissa, kun laitilalainen isä ihmettelee nuorimman poikansa häviämistä. Kello on yhdeksän aamulla, eikä poikaa näy. Isä tietää, että veljekset ovat ryypiskelleet edeltävänä iltana...

Jotkut uhrit ovat tasa-arvoisempia kuin toiset Vitivalkoinen mekko viistää maata. Nuori nainen näyttää vakavalta ja keskittyneeltä. Siniset silmät ovat valtavan suuret, kuin metsäkauriilla. Vaaleanruskea lyhyt polkkatukka on kiinnitetty pinnillä pois silmiltä...

”Nyt sä ammut joko ittes, tai sitte sä ammut mut”, Sepe käski sitä juippia ja mä näin, miten se oli ihan kusessa. Totta kai Boarsin tyyppi tiesi, että jos se ampuu Sepen tai edes kohottaa asetta, niin mä ammun sen...

Kunniapaikalla asunnossa olivat pienet kengät, jotka olivat kuuluneet Lailan lapsena kuolleelle pojalle. Kengille oli raivattu kuin muistojen alttariksi tila muutoin täynnä tavaraa rönsyilevän lipaston päälle...

Ne nyrkiniskut osuivat kuin moukarit ja päässä humisi. Maken kääntäessä selkänsä näin, että reitti ovelle oli vapaa. Enempää miettimättä lähdin juoksemaan ja juoksin niin lujaa kuin pystyin eteisen läpi ulko-ovelle ja ulos...

Ainutlaatuinen syväluotaus suomalaisen rikostutkimukseen kovimpaan ytimeen Joskus muotojälkitutkimuksiin tuli muunkinlaisia näytteitä. Ainakin kerran murtovaras oli ollut kovin nälkäinen, ottanut jääkaapista juuston ja haukannut siitä palan...

”Olin odottanut jo riittävän pitkään. Kauna ja katkeruus olivat kasvaneet sisälläni suuremmaksi kuin olisin voinut koskaan kuvitellakaan. Minulla oli ollut jo monia tilaisuuksia kurottaa käteni häneen...