Huomattavasti raskaammalta tuntui päämiehemme aiheuttama paine. Breivik alkoi hiljalleen hahmottaa, millainen tulevan oikeudenkäynnin pitäisi hänen mielestään olla. Näkemystä oli mahdoton sovittaa oikeusvaltion toimintakehyksiin. Breivik pyrki oikeusjutun avulla saattamaan vastuuseen valtavan määrän ihmisiä Norjan muuttumisesta monikulttuuriseksi
valtioksi. Hän toi meille pitkiä luetteloita todistajista siinä tarkoituksessa, että hän itse johtaisi kuulemista ja esittäisi niin harkittuja kysymyksiä, etteivät todistajat pystyisi sanomaan mitään; sen sijaan he vaikuttaisivat olevan vastuussa hänen teoistaan.
Mitä ovat ne asiat, joiden takana omantunnontarkka lakimies voi seistä joutuessaan puolustamaan kylmäveristä massamurhaajaa.
Heinäkuun 23. päivänä 2011 asianajaja Geir Lippestadin puhelin soi kello kuusi aamulla. Soittaja oli poliisi, joka kertoo, että edellisenä päivänä pidätetty Anders Breivik halusi Lippestadin asianajajakseen, eikä suostunut puhumaan ennen kuin tämä on paikalla. Lippestadin ensimmäinen ajatus oli, että ei ikinä.
Breivikiä syytettiin oikeudessa 77 ihmisen murhaamisesta, ja kaiken kaikkiaan rikos oli karmeudessaan käsittämätön. Päätös puolustaa Norjan vihatuinta miestä ei ollut helppo. Lippestad joutui muistuttamaan itseään siitä, että oikeusvaltiossa pahimpiinkin tekoihin syyllistyneellä on ihmisoikeudet.
Geir Lippestad kirjoittaa kirjassaan paineesta, unettomista öistä, saamastaan vihapostista ja tappouhkauksista. Teoillaan ylpeilevää Breivikiä oli raskasta kuunnella. Tämän poliittisista näkemyksistä Lippestad kieltäytyikin jyrkästi keskustelemasta.
77 ihmistä suunnitelmallisesti ja poikkeuksellisen julmasti tappanut äärioikeistolainen terroristi sai lopulta teoistaan 21 vuoden vankilatuomion. Ennen kaikkea hän sai avoimen ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin.